Lokakuu tuli kuin varkain. Hupsista vaan ja ollaan jo niin syvällä syksyssä ettei sitä voida enää oikein salaillakkaan, oikeastaan nyt kolkutellaan jo talven portteja.
Pidän syksystä, sen keltaisesta valosta ja väreistä. Rakastan sitä syksy aamujen tuoksua, se on yhdistynyt odotukseen ja uusiin alkuihin, muutokseen. Sadonkorjuu ja kiitollisuus.
Tämä syksy on kuitenkin hieman ynseä. Pitää luopua lampaista ja maaseutuelämästä.
Muutto oli kyllä odotettu. Juoksevan veden puuttuminen ja pienessä yhdeksän neliön huoneessa asuminen alkoi jo riittämään, mutta... Tiedätkö sananlaskun " You can take man out of the counrty but you can´t take country out of the man". Se on käynyt hyvin selväksi tänä syksynä. Maalle on päästävä, ennemmin tai myöhemmin. Taitaa mennä sen myöhemmän puolelle.
Onneksi mun työ vie mua maalle ja mökille pääsee aina kun siltä tuntuu. Eli onhan noita mahdollisuuksia ja onneksi on noita ystäviä jotka (onnekkaat pirulaiset) ovat jo ostaneet oman maatalon. Voi sitten mennä kyläilemään.
Lampaat teurastetaan huomenna. Se harmittaa.
