Koirakuulumisia en olekkaan pitkään aikaan päivitellyt. Viimeiset taisi olla agility hehkutuksia yli puoli vuotta sitten! Romulle on tapahtunut vähän, mutta isoja asioita.
Kesällä Romu pääsi vaellukselle. Reissu oli mennyt ihan hienosti, mutta kotiin tultua Romun käytös muuttui selkeästi. Se vahti entistä enemmän ja suhtautui kaikkiin pihaan tuli joihin suurella varauksella. Tilanne kiristyi kiristymistään ja aloin jo selaamaan ammattiauttajien sivuja. Päätettiin ensin mennä eläinlääkäriin kun näin nopeissa käytösmuutoksissa kipu on yleisin syy. Eläinlääkäri tutki ja kuvasi Romun. Tulokseksi saatiin D:n lonkat ja kipu arvioitiin käytöshäiriön aiheuttajaksi.
Koirien lonkat arvostellaan A:sta E:hen. A on normaalit lonkat. E ja D tarkoittaa vakavaa tai erittäin vakavaa poikkeamaa lonkkanivelessä.
Kotiin viemisiksi ei saatu oikein mitään. Nivelvalmisteita täytyisi ostaa ja agilityyn ehdoton kielto. Kotona turvaudui wikipediaan ja googleen. Useassa paikkaa ratkaisksi tarjottiin ruokinnan muutosta (nivelvalmisteet ja laihdutus) ja lihaksia ylläpitävää liikuntaa. Tuumasta toimeen siis.
Myös maalta kaupunkiin muutto on ollut Romulle vähän raskasta, se kun jännittää toisia koiria ja kesän jälkeen myös vieraita ihmisiä. Kaupungissa ärsykkeitä on niin paljon. Tuhannet hajut, äänet ja uudet asiat. Rauhoittumisharjoitukset olivat TODO-listalla jo Tampereella asuessamme.
Romun ruokinta meni kesällä uusiksi ja siirryimme 50/50 ruokintaan jossa on raakaa lihaa ja nappuloita. Ollaan myös aloitettu seuraamisen ja etsinnän reenailut. Molempia ollaan reenattu vasta muutaman kerran ja kummastakaan Romu ei ole vielä kovinkaan innoissaan. Odotellaan kuitenkin, saattaa olla, että varsinkin nuo haistelut ovat Rompun mieleen.
Arkitottelevaisuudenkin alkeet, lähinnä koirien ohitukset, on otettu uudelleen työn alle ja parin viikon reenin jälkeen alkaa jo sujua. Välillä meinaan pakahtua kun se on taas niin hieno ja sitten seuraavalla lenkillä ei mikään onnistu. Olen suunnitellut että koitan järjestää reeniporukan jossa voitaisiin harjoitella toisten koirien ohittamista hallituissa olo suhteissa. Tuntuu olevan sama ongelma muutamalla muullakin koirakolla.
Kaikista harmaista hiuksista huolimatta Poju on eräässä asiassa lyönyt mut täysin ällikällä. Se on nimittäin ollut hienosti yksin kotona. Romulla on aikaisemmin ollut aivan valtavan iso ongelma yksin jäämisen kanssa. Romun on nuorempana tuhonnut kämppää aika tavalla ja siitä syystä on ollut eristettynä yksin olo ajat. Mökillä eristäminen ei huoneen koon vuoksi ollut järkevää ja nyt täällä uudessa kodissa uskalleettin jättää Romu vapaaksi koko asuntoon. Eikä mitään tihutöitä! Edes pöydälle unohtunut juuston kannika ollut kelvannut. Mainiota!
