Tunnustaudun jollain tasolla kukkahattutädiksi. Maailman katsomustani voisi kuvailla hyvin pehmeäksi tai toisaaltaan aika kovaksikin, riippen kuka katsoo ja missä tilanteessa.
Kaikille varmasti tulee vaihe jossa miettii maapallomme menoa. Tulee pohtineeksi miten minä sitä kohtelen, entä ne muut? Jossain vaiheessa tuskastuu siihen kaikkeen,onhan siinä maailman pelastamisessa kamalan paljon asioita huomioitavana.
Lampaiden teurastuksen jälkeen olen miettinyt lihan syömistä ja sen tarpeellisuutta. On siis varmaan sanomattakin selvää, että meni tunteisiin se teurastus. Eikä varmaan muuten, mutta tainnutin ja laskin veret kaikista neljästä lampaasta itse. Teimme nylkemisen ja suolistamisen, isäni ja veljeni kanssa. Ainoa mikä otti koville oli se hetki kun elävästä eläimestä tulee kuollut, jollain tapaa esine. Kun siitä henki lakkaa ja se on vain työn suorittamisen kohde. Kuvittelin olevani kovempi, ei minua ole hirvittänyt kuoleman näkeminen ja olen mielestäni ymmärtänyt mistä ja miten liha tulee. Halusin alusta asti, että lampaat teurastetaan kotona, että saan olla itse mahdollisimman pitkään lihantuotantoprosessissa mukana. Oli pysäyttävää olla siinä ihan itse teurastamassa, olla ihan itse tekemässä elävästä eläimestä, lihaa ja ruokaa. Meni perspektiiviin se 400g jauhelihapaketti joka ehti menemään viime viikolla vanhaksi ja päätyi roskiin.
Teemaan osui sopivasti Dokventuresin lanseeraama lihaton lokakuu. Se on saanut osakseen paljon kritiikkiä juuri sen vuoksi, että se on syksyllä. Juuri silloin kuin tuoreen lihan sesonki on parhaimmillaan. Monet kommentoijat ovat paheksuneet tapahtumaan osallistujien tekopyhyyttä, kuukauden kasvissyönnillä ostetaan loppuvuoden lihamässäilyt ja sopivasti juuri ennen joulua. Onko tämä lihatonlokakuu tosiaan uhka maataloudelle? Jotenkin todella vaikea uskoa että yksittäinen tapahtuma facebookissa vavisuttelisi suomen maataloutta, vaikka se kuinka trendikästapahtuma olisikin. Tapahtuma saattaa herättää ajatuksia kuluttajassa, joka ei ole ollenkaan pahasta. Se saattaa tuoda kasvisruokia osaksi joka päiväistä arkea. Ehkä joku tapahtumaan
osallistunut tekee vielä tammikuussakin jotain kasvisruokaa, koska
tapahtuman myötä tuli kokeiltua.
Ymmärrän myös lihakarjatilallisten tuskan, mitä jos tämä on tulevaisuuden kulkusuunta? Lihaa ei kulutetakkaan enää niin paljoa, nykyisilläkin myynneillä saadaan elanto juuri ja juuri. Se on kyllä totta, että tuottajalle jää lihasta aivan liian pieni penni. Kuluttajat pitäisi saada maksamaan lihasta edes kohtuullinen korvaus.Minusta liha on kuitenkin tärkeä osa ihmisen ravintoa. Siis silloin kun puhutaan parhaasta mahdollisesta ravinnosta joka käytetään hyödyksi mahdollisimman hyvin ja josta saadaan kaikki tarvitta mahdollisimman tehokkaasti, edistäen samalla terveyttä. Mutta tarvitaanko sitä niitä määriä jota tällä hetkellä syömme? Riittäisikö vähempi?
En näe järkeä lihattomassa lokakuussa, koska liha on tuoreimmillaan ja maukkaimmillaan juuri nyt. Sen sesonki on juuri nyt. Jos haluaa tehdä tästä teeman tai tapahtuman pitäisikö sittenkin olla lihaton lauantai? Tai mikä tahansa viikonpäivä kun ei käyttäisi ollenkaan lihaa.
Vai pitäisikö jokaisen oppia antamaan lihalle sille kuuluvan arvo? Silloin sitä kuluttaisi vähemmän, mutta siitä olisi valmis maksamaan enemmän. Teurastuksen myötä minä arvostan lihaa enemmän, toimisiko se muillekkin samoin?
