Eläintenhoitaja opinnot: Tuttu homma, eri eläin.

Koulun alusta asti odotin malttamattamona keritsemistä. Ehkä siksi, että pidän lampaista ja koirien trimmaamisesta. Lisäksi olen katsonut ahkerasti McLeodin tyttäriä jossa siis lampaita keritään ja madotetaan jatkuvasti.

Koululla keritsemistapoja tuntui olevan yhtä paljon kuin opettajia. Keritsemisen voi tehdä telineessä tai lampaan ollessa seisaallaan tai lampaan ollessa pyllyllään. 

Ammattilaiset keritsevät lampaan ollessa pyllyllään. Lammas kaadetaan ja sen etupää nostetaan omaan syliin. Lammas yleensä luovuttaa ja antaa hoitaa homman loppuun. Varsinkin jos homma on jo tuttu. Tällä tekniikalla keritseminen aloitetaan lampaan vatsasta. Esin keritsimellä ajetaan villa pois keskeltä vatsaa.  Sen jälkeen villaa keritä vatsasta kohti selkää.  Koko keritsemisen ajan on varottava utareita ja sukuelimiä.

Kuva on hiukan brutaali. Pahoittelen. Itse tein.

Villa täytyisi irrota levynä ja mahdollisimman pitkänä. Lisäksi villaa ei saa kiristää kädellä, sillä on vaarana että iho nousee ja keritsimellä leikataan ihoon. Keritsimeen tulee lisätä muutaman minuutin välein oljyä ja sitä voi joutua puhdistamaan riippuen lampaan villan rasvaisuudesta.

Toinen vaihtoehto on keritä lammas seisaallaan. Tässä tapauksessa eläin on hyvä laittaa kiinni riimusta. Keritseminen aloitetaan sä'än kohdalta (säkä on etujalkojen yläpuolella oleva kohta jossa selkä loppuu ja niska alkaa). Parhaiten homma onnistuu kun laittaa lampaan niskan jalkojen väliin ja pitää eläintä jaloilla paikallaan.

Ensin tehdään taas alku selän yli ja sen jälkeen villa keritään selänpäältä kohti mahan alustaa. Villa kannattaa keritä niin pitkällä vatsan alle kuin mahdollista. Takapäätä tuskin saa kerittyä kus itse pitää lammasta jaloilla paikallaan joten seuraava paikka josta lampaan saa hyvin jaloilla kiinni on lantio. Siitä onkin sitten hyvä keritä yläpuoli lampaasta loppuun. Osa takapään villasta saattaa olla ja mitä toden näiköisemmin onkin likaista. Likainen villa olisi hyvä erotella jo tässä vaiheessa erilleen puhtaasta villasta. Puhdas villa lähtee kehräämöön ja likainen menee lantalaan.

Niskan keritseminen onnistuu joko pitämällä lammasta riimusta tai laittamalla lampaan pää jalkojen väliin. Muistuttaisin että on myös mukavaa jos lampaalta ajetaan pää ja posket. Kuka itse haluasi Lincoln pulsarit ja afron samaan aikaan?
Olethan  v a r o v a i n e n, lammas tarvitsee silmiään ja korviaan.

Lopuksi lammas käännetään selälleen syliin(niin kuin ammattilaiset tekee alusta asti) ja keritään vatsan alunen.

Kolmas vaihtoehto on keritä telineessä. Itse keritseminen tapahtuu samassa järjestyksessä, paitsi että niska voidaan keriä heti ensimmäisenä. Telineen hyvä puoli on ettei se rasita keritsijää niin paljoa kuin muut vaihtoehdot. Ensimmäinen ja toinen vaihtoehto rasittaa kovasti selkää ja ammattilaisille onkin kehitetty keritsin tukia. Tavallinen tuki on keinu joka asetetaan rinnalle, käsien alle. Tämä helpottaa hieman selän työtä.

Keritty lammas.

Joku Uusi-Seelantilainen nainen keritsee 507 lammasta kahdeksassa tunnissa eli n. 63 lammasta tunnissa eli yksi lammas per minuutti. Huh, mulla meni tunti, yhdessä lampaassa.