Tiistaina oli agility-reenit ja meni taas ihan niin kuin pitikin. Valmentaja on muutaman kerran jo puhunut ihan ääneen että tehtäviä voidaan vaikeuttaa ja ollaan taas päästy radan makuun.
 |
| Viime kesän ensimmäisiä reenejä. Aikamoista sähläämistä |
Uusia termejä on vilissyt ja ohjaajan (eli minun) tekemiseen päästy puuttumaan. Romun tekee jo niin hyvin, että valmentaja on päässyt ohjaamaan minua ja sitä miten minä ohjaan koiraa.
 |
| Tähtihetkiä. Voitteko kuvitella ettei Romu tiennyt mitä estettä hypätä? |
Aluksi ajattelin että valmentaja puhui vaikeuttamisella vaikeampia reittejä, mutta isoin juttu ikinä oli viime treeneissä se, että Romu pystyi suorittamaan kanssani radan vaikka tilassa oli muita koiria. Se oli minulle niin iso juttu, että meinasi itku tulla. Siihen oli hyvä lopettaa siltä päivältä.
Uskaltaa ehkä jo ääneen sanoa, että joskus me startataan kisoissa ihan oikeasti.
