Agility: kuin kuuma veitsi voihin.

Sunnuntaina oli reenit Haukkumäessä. En tiedä, oliko minun asenteeni muuttunut vai oliko Romu muuttunut vai mikä tuli, mutta reeni tuntui ihan erillaiselta kuin ennen. Menin taas ihan törkeän hienosti. Ei siis sillä, että aikaisemminkaan oisi huonosti mennyt, mutta aikaisemmin on ollut ongelmia kärsivällisyyden kanssa. Jos palkkaa ei tule, jätkä lähtee helposti puuhailemaan omiaan.

Tehtiin siis rataa joka oli minun silmääni haastava, mutta hienointa ei ollut se, että tehtiin puhdas ja nopea rata vaan se että:

1. Minä olin tilanteen tasalla ja askeleen edellä koiraa koko ajan

2. Romu ei turhautunut ja paineistunut vaikka epäonnistumisen hetkellä toistettiin asioita useampaan kertaan.

Hiukan jo hirvittää, että milloin tästä agi-pilvestä tipahdetaan alas ja vaikeudet alkaa?