Aktivointi jälki ja hajutunnistus.

Olen pitkään ollut innostunut jäljestämisestä. Ensin idea lähti siitä kun luin jostain sen olevan väsyttävää aktiviteettia koiralla. Ha ompa näppärää! Namit piiloon ja tsadaa koira on tyytyväinen.

Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä ja aloin opiskelemaan lisää jäjeltämisestä, esine-etsinnästä, aktivointi jäljestä, hausta ja hajuerottelusta.

Ensimmäinen namineliö on nyt tehtynä. Romu näki koko ajan mitä tein eli tamppasin jaloillani neliön muotoisen alueen ja ripottelin nameja neliöön. Palasin koiran luo ja lähetin etsimään. Tämä oli Romulle helppoa, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Käytti nenäänsä.Vielä muutamat reenit ehditään tehdä ennen pakkasia.

Ajattelin myös talven tullen aloittaa hajuerottelun. Tavoitteena on opettaa Romu etsimään ainakin sieniä.

Arkitottelevaisuus: olemisen sietämätön keveys

Syksyiset talkoot muistutti minua taas meidän yhdestä suurimmasta ongelmasta: olemisen ja rauhoittumisen mahdottomuudesta.

Romun on hirveän vaikea rauhoittua kun kerran saa nostettua kierrokset ja sen on ihan älyttömän vaikeaa ihan vaan oleilla ulkona tai muuten vieraassa paikassa.

Jostain kumman syystä tämä unohtuu minulta, ehkä siksi että "oleilemme" ulkona vähän. Yleensä ulkona tehdään kaikenlaista. Uskon myös että ongelma juontaa juurensa juuri siihen, ettei me niinkään oleilla ulkona.

 

Aloitettiin homma ihan helpolla: odotin että Romu istuisi ja rauhoittuisi hieman. Palkkasin heittämällä namin maahan. Ensin olin ihan vierellä haravoimassa hetken päästä menin kauemmas. Ihan kivasti se sitten menikin. Välillä jätin namipalkan pois ja vain kehuin tai menin lähemmäs. Lopuksi Romu istui jo auton takapaksissa otti ihan iisisti.

Onhan tässä vielä harjoiteltavaa, mutta nyt koitan ihan oikesti muistaa ottaa tämän hengailuharjoittelun meidän joka päiväiseksi rutiiniksi.

Navetta: sujuu kuin tanssi.

Viimeiset neljä päivää oon taas ollu navetassa. Koitin panostaa koneiden käyttöön, mutta... Minä + koneet = ei hyvä. Oon ottanu seinien kanssa hiukan kontaktia ja turhautunut kun asiat ois kiva tehdä sillai sukkelaan, mutta kun ei taidot riitä. Meillä on navetassa sisällä käytössä kaksi konetta:

Avant 520

Avanti on pienkuormaaja jolla meillä navetassa sisällä käsitellään säilörehua. Avanti on näppärä kääntää ja pakittaa vaikkakin joskus unohtuu että siellä edessäkin oli jotain... Silloin saattaa vähän kolista. Turvevarastossa palaa hetkittäin lapsuusajat mieleen ja löydän itseni suurelta hiekkalaatikolta, kaivurin kyydistä. Minä, turve ja avant.

Varmo Lift
Varmo on rehunjakovaunu jolla niin ikään ajetaan navetassa sisällä. Kyytiin nostetaan koko pyöröheinä paali (sellanen iso valkoinen pallo joka löytyy syksyisin pellolta) ja siitä kone leikkaa siivuja. Varmo on korkea ja leveä, ei kovin näppärä. Sillä ajettaessa tuntuu kuin pakittelisi lentokoneen vessaan. Kolinan mahdollisuus: hyvin todennäköinen. Varmo on kuitenkin ehdoton apuväline, ei tarvitse ajella eestaas vaan koko paali saadaan jaettua yhdellä ajolla. Tai ajatella että kolmelle kymmenelle lehmälle täytyisi jakaa heinät kottikärryllä; ei paljoo naurata.

Molemmille koneille olisi, ennen käyttöä, hyvä suorittaa lähtötarkastus. Siihen kuuluu:
-Polttoaineen, öljyn ja jäähdytinnesteen tarkistus
-Mahdollisuuksien mukaan hydrauliikkanesteiden tarkistus
-Koneen ympäristön ja alusen tarkastus (varmistetaan ettei lähdettäessä ole vaaranpaikkaa)
-Turvallisuusvälineet ovat kunnossa
- Käynnistettäessä mikään hälytysvalo ei pala

Lisä huomiona muistetaan kuulosuojaimet! 

Agility: kuin kuuma veitsi voihin.

Sunnuntaina oli reenit Haukkumäessä. En tiedä, oliko minun asenteeni muuttunut vai oliko Romu muuttunut vai mikä tuli, mutta reeni tuntui ihan erillaiselta kuin ennen. Menin taas ihan törkeän hienosti. Ei siis sillä, että aikaisemminkaan oisi huonosti mennyt, mutta aikaisemmin on ollut ongelmia kärsivällisyyden kanssa. Jos palkkaa ei tule, jätkä lähtee helposti puuhailemaan omiaan.

Tehtiin siis rataa joka oli minun silmääni haastava, mutta hienointa ei ollut se, että tehtiin puhdas ja nopea rata vaan se että:

1. Minä olin tilanteen tasalla ja askeleen edellä koiraa koko ajan

2. Romu ei turhautunut ja paineistunut vaikka epäonnistumisen hetkellä toistettiin asioita useampaan kertaan.

Hiukan jo hirvittää, että milloin tästä agi-pilvestä tipahdetaan alas ja vaikeudet alkaa?

Temppunurkka: laatikko.

Saatiin viime tiistaina kotiläksyksi harjoitella laatikon päälle kiipeämistä. Tarkoituksena on, että opetetaan koiralle hallinta käsky jolla saadaan agilityradalla koira pysähtymään kontaktiesteiden kontaktipinnoille.

Agilityssä on siis kolme kontaktiestetta: puomi, A-este ja keinu. Nimitys: "kontaktieste" tarkoittaa sitä, että esteissä on alussa ja lopussa kontaktipinnat joihin koiran on koskettava (jotta suoritus hyväksyttäisiin kisoissa) vähintään yhdellä tassulla. Kontaktipinta on tuomarointia helpottamaan yleensä maalattu eri värillä kuin muu este.

A-este

Puomi

Ongelmia tulee siinä kohtaa kun koira innoissaan loikkaa esteeltä kiireellä pois. Voi käydä niin ettei yksikään tassu kosketa kontaktipintaa. Siksi koiralle opetetaan "2on2"-tekniikka (opin tämän juuri viime kerralla). Se tarkoittaa sitä, että koira pysähtyy esteen loppuun, takatassut esteellä ja etutassut maassa, odottamaan lupaa jatkaa matkaa. Tätä kyseistä tekniikkaa käytetään kuulemani mukaan vain puomilla ja A-esteellä sillä keinussa on taas eri tekniikka sen liikkumisen vuoksi.

Opettaja suositteli aloittamaan harjoittelun ihan vaan laatikolle kiipeämisestä ja myöhemmin sitten jatkamaan liikettä niin, että koira kiipeää laatikon päälle ja laskee etutassunsa pois laatikolta.

Käytän Romun kanssa paljon positiivista vahvistamista eli palkitsemista namilla ja kehuilla. Lisäksi käytän myös sitä, että odotan Romun tarjoavan jonkinlaista tekemistä ja palkitsen kun osuu ees vähänkin oikeaan. Jos motivointi on kohdallaan niin koirahan koittaa samaa uudestaan ja näin voi pikku hiljaa vaikeuttaa tehtävää.

Täytyy ylpeänä kertoa, että yhden kerran jälkeen Romu osaa jo kiivetä, laatikon nähdessään, sen päälle ilman houkuttelua. Olen aika tyytyväinen <3

Läheltä hyvää-markkinat 22.9

Jäi tämä markkinakirjoitus vähän kiireiden alle tai sinä viikonloppuna oli sen verran kiire, ettei ehtinyt fiilistelemään markkinoiden tunnelmaa. Markkinat oli mukavat, oli ihanaa nähdä niin paljon väkeä liikenteessä!

Meidän ny-yritys oli siellä markkinoimassa itseään ja myymässä maitoastioita. Sain taas päästää torimyyjän itsessäni valloilleen :) 

Markkinoilla oli myös ohjelmaa, mm. kurpitsa-kisa. 

Seuraavat markkinat olisi joulukuussa. Ehkä niistä jää jotain vähän enemmän käteen.

Agility

Hyvät reenit. Vain yksi hepuli. Tirautin melkein kyyneleen kun poju alko loppua kohden kuuntelemaan, rauhoittumaan ja vastaanottamaan opetusta. Ei siis pelkkää kaahailua.

Nää on niitä hyviä hetkiä joista tarttis saada tunnetta purkkiin ja sitä vois sieltä purkista käydä maistelemassa huonoina päivinä.

Tehtiin "kierto"-käskyä (jota aloiteltiin viimeksi) ja siihen lisättynä putkea. Kierto käskyssä on ideana, että koira saataisiin radalla kiertämään esteen siiveke ja hyppäämää este samalla.

Nyt kun vasta aloitellaan niin minun paikkani oli esteen vierellä. Nyt haluan sitten huomauttaa, että me ollaan harjoiteltu agilityä vasta muutama kuukausi ja minä en ole vielä perillä kaikista hienouksista, slangi sanoista tai oikeastaan mistään muustakaan. Suhtautuisin siis varauksella minun piirroksiini ja ohjeisiini. 

Ihan lopuksi saatiin kotiläksyksi opetella laittamaan takatassut laatikon päälle. Siinä on sitten vähän haastetta meille :)