Niin hassulta kuin se kuulostaakin niin tänään aamulla, kellon soidessa klo 4:30, minua ei väsyttänyt. Tiedä sitten, että oliko syy sunnuntaisen palautumisen vai tottuuko sitä? Harmi, että oli viimeinen päivä.
Minulla on käynyt tämän navetavuoron aikana hyvä tuuri. Olen päässyt oman "teemani" mukaisesti käsittelemään lehmiä monessa eri tilanteessa. Tänään meiltä lähti lehmä, sonni ja muutama vasikka teuraaksi. Lisäksi vasikoita siirreltiin parresta toiseen. Niin ja perjantaina pääsin trimmaamaan lehmiä.
Lehmä on kovin arka eläin ja se alkaa puhista ja jännittää jos jotain uutta on tapahtunut. Esimerkiksi kulkuväylän läheisyyteen unohtunut lapio saattaa olla niin pelottava ettei lehmät suostu ohittamaan sitä. Vasikkojen siirtäminen oli tänään siis enemmän kuin hieman haasteellista. Siinä vetää naama aika punaiseksi kun koittaa työntää itseään painavampaa sonni vasikkaa eteenpäin.
Me opiskelijat koitettiin suostutella ja houkutella, työntää ja komentaa mutta lopputuloksena saatiin puolessa tunnissa vain yksi vasikka oikeaan paikkaa. Kyseessä oli kuitenkin parin kymmenen eläimen siirto...Houh.
Meininki oli hieman eri siinä vaiheessa kun navetantyöntekijä marssi paikalle sitoi vasikalle narusta riimun ja lähti viemään eläintä eteenpäin. Ensimmäinen reaktio työntekijän otteista oli pieni järkytys, olihan itse ensim mielestäni käyttänyt "kovia otteita" puhisemalla ja komentamalla eläintä. Myöhemmin minulle kerrottiin, että lehmä stressaa enemmän kovista äänistä kuin otteista.
Koulun alun jälkeen olen joutunut monta kertaa miettimään eläintenpidon ja käsittelyn etiikkaa. Minne vedetään rajoja kun otetaan huomioon eläintenhyvinvointi, raha ja ihmisten tunteet. Olen miettinyt sitä minne asti voidaan olla pehmeitä. Itse lipsahdan helposti hempeilyn puolelle: on ollut ihanaa lypsyllä nojata päätä lehmän kylkeen, jutustella sille niitä näitä ja rapusutella. Mutta entäs tilanteessa jossa arka ja suuri eläin on vain siirrettävä? Kun hempeily ja juttelu ei auta tai ainakin se jopa kymmenkertaistaa työhön käytettävän ajan ja rahan? Kuka joustaa ja missä vaiheessa? Onko se oikein? Miten asioita voisi kehittää? Ja kuka sen sitten tekee ja millä ajalla?
Kauhea määrä kysymyksiä, tämä etiikka on pohjaton suo. Ehtiikö sitä ratkaisemaan nämä kysymykset ennen kuin tähän tottuu?
