Oikeissa töissä: Haukkumäki

Olin lenkittämässä koiria koirahoitola Haukkumäessä.

 Haukkumäki on koirahoitola jonne vein Romun ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Kokemus oli niin hyvä, että en ole sen jälkeen ajatellut edes muualle vieväni. Vaikutuksen minuun teki kaksi asiaa; ohjeitani kuunneltiin ja kun soitin (päivittäin) minulle kerrottiin miten on mennyt, enkä kokenut olevani maanvaiva vain siksi että olin tarkka siitä miten koirani hoidetaan. Haukkumäessä myös aloitettiin agility viime kesänä ja yrittäjä, Mari, on antanut hyviä neuvoja koskien ny-yritystämme. Marin kanssa paremmin tutustuttuani, olen pari kertaa ollut auttelemassa ja taluttamassa koiria.

 Vieraisiin koiriin tutustuminen on aina mukavaa, sillä tuntemattoman koiran kanssa on jotenkin herkempi koiran elekielelle. Ja jollain tavalla vieraan koiran käytöksen näkee vain oikeutettuina reaktioina ympäristöönsä. Oman kanssa kun tulee otettua välillä vähän liian henkilökohtaisesti.

Ahlmanin Trimmaus ja hieronta Ny

Vapaapäivänä on hyvä lev... Mennä "töihin". Tänään ei siis koulua, mutta menin silti kasiksi koululle jotta pääsin laittamaan firman tiloja kuntoon.

 

Pestessäni seiniä ja lattioita alkoi viemä hiukan ökköttelemään. Mahtaakohan se kestää meidän käytön? Pakko sen on. 

 

Hommat etenee, mutta minun maakuuni liian hitaasti. Nyt tarvittaisiin malttia. Mistä sitä saa?

Agility: kuin päätön kana.

Me oltiin ensimmäistä kerttaa agi.fin agility treeneissä. Noh, Romuhan oli Romu. Se hepuloi, riekkui ja kuumui, mutta se meni paremmin kuin oletin. Kun annoin tehtävän, se tekisen. Se teki sen 110 lasissa ja täydestä sydämestään.

 

Romu on kyllä siitä hieno (ja huono) ettei siltä löydy vaihteita kuin kaksi, täysillä tai ei laikaan. Harmiksi se "ei lainkaan" löytyy liian harvoin.

Vielä lokakuun ajan reenataan Agi.fi:ssä ja Haukkumäellä. Siellä ollaan nyt käyty koko kesä ja kivaa on ollut. Ajattelin ensin, että oltais vaan kesä harrastettu agia, mutta toisin kävi. Ei sitä enää voi lopettaakkaan. Toinen on niin innoissaan ja niin olen minäkin. Luulen, että agi on se meidän laji. Onhan mulla vielä kaunis ajatus kaikesta rallytokosta ja tokosta tai BH-kokeesta tai kiva koirakansalainen-testistä, mutta... Kyllä agility on se mikä saa ton koiran tekemään töitä. Niin ja pistäähän se minuunkin liikettä ja se jos mikä on hyvä asia.

Navettavuoro: kaikkeen tottuu.

Niin hassulta kuin se kuulostaakin niin tänään aamulla, kellon soidessa klo 4:30, minua ei väsyttänyt. Tiedä sitten, että oliko syy sunnuntaisen palautumisen vai tottuuko sitä? Harmi, että oli viimeinen päivä.

Minulla on käynyt tämän navetavuoron aikana hyvä tuuri. Olen päässyt oman "teemani" mukaisesti käsittelemään lehmiä monessa eri tilanteessa. Tänään meiltä lähti lehmä, sonni ja muutama vasikka teuraaksi. Lisäksi vasikoita siirreltiin parresta toiseen. Niin ja perjantaina pääsin trimmaamaan lehmiä.

Lehmä on kovin arka eläin ja se alkaa puhista ja jännittää jos jotain uutta on tapahtunut. Esimerkiksi kulkuväylän läheisyyteen unohtunut lapio saattaa olla niin pelottava ettei lehmät suostu ohittamaan sitä. Vasikkojen siirtäminen oli tänään siis enemmän kuin hieman haasteellista. Siinä vetää naama aika punaiseksi kun koittaa työntää itseään painavampaa sonni vasikkaa eteenpäin.

Me opiskelijat koitettiin suostutella ja houkutella, työntää ja komentaa mutta lopputuloksena saatiin puolessa tunnissa vain yksi vasikka oikeaan paikkaa. Kyseessä oli kuitenkin parin kymmenen eläimen siirto...Houh.

Meininki oli hieman eri siinä vaiheessa kun navetantyöntekijä marssi paikalle sitoi vasikalle narusta riimun ja lähti viemään eläintä eteenpäin. Ensimmäinen reaktio työntekijän otteista oli pieni järkytys, olihan itse ensim mielestäni käyttänyt "kovia otteita" puhisemalla ja komentamalla eläintä. Myöhemmin minulle kerrottiin, että lehmä stressaa enemmän kovista äänistä kuin otteista.

Koulun alun jälkeen olen joutunut monta kertaa miettimään eläintenpidon ja käsittelyn etiikkaa. Minne vedetään rajoja kun otetaan huomioon eläintenhyvinvointi, raha ja ihmisten tunteet. Olen miettinyt sitä minne asti voidaan olla pehmeitä. Itse lipsahdan helposti hempeilyn puolelle: on ollut ihanaa lypsyllä nojata päätä lehmän kylkeen, jutustella sille niitä näitä ja rapusutella. Mutta entäs tilanteessa jossa arka ja suuri eläin on vain siirrettävä? Kun hempeily ja juttelu ei auta tai ainakin se jopa kymmenkertaistaa työhön käytettävän ajan ja rahan? Kuka joustaa ja missä vaiheessa? Onko se oikein? Miten asioita voisi kehittää? Ja kuka sen sitten tekee ja millä ajalla?

Kauhea määrä kysymyksiä, tämä etiikka on pohjaton suo. Ehtiikö sitä ratkaisemaan nämä kysymykset ennen kuin tähän tottuu?

Navettavuoro

Tämä on nyt ollut järjestyksessään toinen navetta vuoro, mutta ensimmäinen jossa olin lypsämässä lehmiä. Ensimmäisessä vuorossa olin "tallissa" jossa on lampaita, vuohia ja kanoja.

Viimeiset kolme päivää ovat olleet opettavaisia ja aika raskaita. Perjantai meni opetellassa lypsämistä, mikä muuten ei ollut niin vaikeaa kun epäilin. Raskas homma se on, mutta ei vaikea. Olen panostanut lehmien käsittelyn harjoitteluun ja itse lypsytapahtumaan. Yritän etsiä sitä itselle sopivaa tapaa tehdä, vaikka epäilen, että opimpa minä nyt minkä tahansa tavan niin se tulee muuttumaan.

Lauantaina oli odotettavissa kiirettä sillä Ahlmanilla oli Läheltä hyvää-tapahtuma ja meidän yritys oli siellä myymässä maitoastioita ja markkinoimassa itseään. Tavoite oli, että navetta äkkiä kuntoon, sitten pieneläimet ja pika pikaa kasaamaan myyntipöytää. Jo navettaan tullessa kävi ilmi että Hulda niminen lehmä poikisi aamun aikana. Hulda oli levoton ja pyöriskeli karsinassaan. Parsia putsatessa Huldan emä Ruusa alkoi myös metelöidä kummallisesti ja ponnistaa. Ruusan poikimista ei osattu odottaa se kun oli kuukauden etuajassa. Äkkiä karsina valmiiksi ja kalkkia suoraan suuhun. Ruusan ennen aikaisen poikimisen syy sitten selvisi kun hengettömät kaksoset saatiin ulos. Harmiksimme mitään ei voitu tehdä. Myös Hulda tarvitsi apua poikimisessa. Mä satuin olemaan oikeassa paikkaa oikeaan aikaan ja pääsin avustamaan. Mielettömän hieno ja samalla aika hurja kokemus, se poikimisen avustaminen kun ei ole mitään korvan takaa rapsuttelua ja emälehmän tsemppaamista. Hulda poiki komean (ja ison) sonni-vasikan, nimesin sen Kekeksi. Vielä ihan navettavuoron loppu puolella huomattiin, että yksi lampaista poikii. Aika paljon siis uutta elämää ja sen menetystä yhdelle aamulle. Voin kertoa, että oli pikkasen väsynyt kun lauantaina pääsin iltalypsyn jälkeen kotiin. Ei tarvinnut paljon unta houkutella.

Tänään on ollut toipumispäivä. Lypsyt on mennyt kivasti ja nautin siitä. On mukavaa kun pystyy tekemään töitä omatoimisesti.

Musta tuntuu et mä oon oikealla alla.

Työskentely maatalousalalla

Ensimmäisen kuukauden aikana ollaan ehditty kuulla ja oppia paljon eläimistä. Näin jälkeen päin on hankala eritellä tarkemmin. Kysymyksiä on tulvinut ja joskus on tullut kyllä kyseltyä vähän tyhmiäkin, jotain sellaista jonka oisi kyllä osannut päätellä jos olisi malttanut ensin miettiä ja sitten vasta kysellä. Se taitaa kyllä olla minun helma syntini, tulee puhuttua ennen kuin ajattelee.

No pienilista siitä mitä tulee mieleen:
-Rikkakasvit
-Maaviljelyn vuosiympyrä, kylvämiset, niittämiset yms.
-Utareliivien pukeminen
-Lypsäminen koneella ja käsin
-Kanojen käsittely
-Pieniä rakennustöitä
- Pienkoneilla ajaminen
- Lehmärodut
- Citykanala

Juttu on kyllä saattanut levitä ihan minne vaan, sillä me ensimmäisen vuoden opiskelijat ollaan innokkaita ja uteliaita.

Parasta on käytännön työt, kun pääsee tekemään käsillään tai suunnittelemaan projekteja.

Yrityksessä toimiminen

Meillä alkoi heti koulun alussa yrittäjyydenopinnot. Tarkoituksena on luoda oikea yritys joka toimii kokonaisen vuoden. Kyseessä on siis kansainvälinen konsepti jossa halutaan rohkaista nuoria yrittäjiksi. Projekti pyörii kilpailun ympärillä jossa jokaisen osallistuvan yrityksen idea, markkinointi, toiminta ja kilpailupaikalla tapahtuva esittely arvioidaan. Lisätietoa NY vuosi yrittäjänä porttaalista.

Vaikken itse sovi täysin kohde ryhmään, olen innoissani! Meidän porukassa on kolme tyttöä, joista kaksi (minä ja Milla) taitavat trimmauksen ja kolmas (Inkeri) valmistuu koirahierojaksi. Yrityksen nimi on Ahlmanin trimmaus ja hieronta Ny. Tilat saatiin koululta.

Hommaa tuntuu olevan P A L J O N. Täytyy luoda liiketoimintasuunnitelma, markkinointisuunnitelma ja budjetti. Täytyy pitää kokousta ja malttaa vielä istua tunnilla kuuntelemassa miten tämä kaikki tehdään. Puhumattakaan tulevien tilojen valmistelusta, tarvikkeiden hankinnasta, mainosmateriaalin tuottamisesta ja ... Unohdan ihan varmasti nyt jotain.

Ensimmäinen takaraja on seuraavana lauantaina (21.9) jolloin koululla on Läheltä hyvää-markkinat. Tarkoitus on myydä maitoastioita ja kerätä vähän alkupääomaa yritykselle ja samalla mainostaa omaa yritystämme.

Niin mitäs mää sitten täällä vielä kökin? Hommiin siitä!