Kello lyö yli puolenyön ja minä istun valveilla olkkarissa. Kaksi tehokasta remonttipäivää takana, mutta paljon on vielä hommaa jäljellä. Pää käsittelee kaikkea tehtyä ja tekemätöntä, eikä uni ota tullakseen.
Perjantaina aloitettiin aamulla siivoamalla ja pakkaamalla kaikki irtaimisto makkariin ja varastoon. Illalla revittiin kaapit alas. Kirjaimellisesti revittiin. Ekan kaapin kanssa purettin osa kerrallaan kun ei ollut hajuakaan miten tuollaiset keittiön kaapit yleensäkkään on kiinni. Siis oletus oli, että muutama ruuvi seinässä. No eipä ollut. Kaapit oli tämän lisäksi isoilla nauloilla kiinnitetty seinään ja pienillä nauloilla kiinnitetty toisiinsa. Kun eka oli päreinä lattialla, olikin loput sitten vähän helpompi irottaa kun osasi arvata mikä oli minnekkin liitoksissa. Liesituuletinta oli eri jännää lähteä irttomaan.
Tätä se nyt sitten on kun itse tekee ja oppii tehdessään.
Välitilan kaakelit oli jollain superliimalla laitettu ja vaikka loppujen lopuksi oli todella hyvät välineetkin käytössä niin suurin osa kaakeleista irtosi muutaman sentin muruina. Tuli myös kulutettua Honkkarin liukuoviakin jokusen kertaa kun kokoajan täytyi lähteä hakemaan jotain välinettä tai tarviketta. Työkaluvalikoima oli ennen luokkaa (pikku)vasara ja ruuvimeisseli.
Veljeni tuli lauantaina laittamaan sähkötyöt aluilleen, että sähköjä ei sitte ruvettu tekemään itse, hah hah. No eihän se kaappien asennuskaan ois edenny ilman ystäviä ja appivanhempia. Siinä olikin sitten meikäläisen aika siirtyä takavasemmalle tapetin poistoon kun ammattimiehet rupesivat hommiin. Tarkkailin tilannetta aktiivisesti ja koitin ottaa oppia jos sitä uskaltaisi sen maatalonkeittiön sitten tehdä itse.
Nyt tilanne on se, että alakaapit ovat paikallaan. Yläkaappeihin tarvittiin erityisiä ankkureita ja niiden puutteessa jätettiin kaapit asentamatta. Ekat koe ponnistukset, eli voileivät, on nyt tehty uusilla tasoilla ja hyviltä vaikuttaa. Ainoastaan tälleselle lyhyelle puolentoista metrin hukkapallalle 90cm taso tuntuu tosi korkealta.Tottuukohan siihen? Kai se on vaan tottumis kysymys, ainahan uusi on erillaista, eikö niin?
