Toukokuussa kun jäin Mäkitalon lammastilalta pois, soitin Lempäälän lomitustoimeen, että kelpaisko työntekijä. Ehkä, ehkä ei, ehkä tai ei sittenkään, oli vastaus. Tapojeni vastaisesti jatkoin pommittamista. Minulla kun oli käsitys, että hyville lomittajille on aina tarvetta. Loppujen lopuksi jouduin nöyrtymään, että ei sieltä töitä saanutkaan. Harmitti ja otti vähän ylpeyden päälle. Mielestäni kun minulla oli hyvät paperit ja hyvät suositukset. Kirjoitin muutaman hakemuksen sellaisiin töihin joihin minulla ei ole ihan niin kovaa intohimoa ja koitin keksiä hyviä puolia miksi en päässytkään lomittajaksi.
 |
| Holstein vasikka englannissa. |
Kolme päivää myöhemmin lomatoimelta soitettiin, että nyt pääsis näyttämään onko musta lomittajaksi. Menin tietysti. Ennen ensimmäistä työpäivää jännitti aivan valtavasti. Uni ei tullut ku mietin että mites se lypsy menikään, millanenkohan se tilallinen on ja apua osaanko enää koota lypsykonetta, tiedänkö milloin maitoa ei saa laittaa tankkiin, huomaanko poikkeamat? Kaikki varmuus oli taas vedetty vessasta alas.
Turhaan mä jännitin, lypsäminen on ku pyörällä ajoa, kun sen kerran oppii se tulee selkärangasta ja voi herran tähden ku oli taas kiva halailla lehmysiä! Lomitus venyi muutamasta päivästä kahteen viikkoon ja sain siihen rinnalle toisenkin lomituksen. Työn ohessa tuli miettineeksi, että onneksi olin sinnikäs ja jaksoin tyrkyttää itseäni.
 |
| Länsisuomenkarja lehmä Ahlmanin ammattiopistolta. |
Tänään menen toimistolle kirjoittamaan työsopparin loppu vuodelle ja niin päättyi minun aikanani työttömänä. Sen pituinen se.
