Suomessa

Englannista on palattu viimein. Lähdön hetkellä oli hieman ristiriitaiset tuntemukset: harmitta lähteä, mutta kotia oli jo ikävä. Minulta kysyttiin mitä kaipasin eniten, enkä saisi sanoa koiraa tai puolisoa tai perhettä tai ystäviä. Vastaus oli helppo: kaipasin merta. Enkä usko, että tämä kaipuu oli vain ja ainoastaan englannin reissun aiheuttamaa haikeutta. Se oli jotain joka on jo pidempään kytenyt ja nyt se jotenkin iski selvemmin.

Onneksi me ollaankin muuttamassa Tamperelta Raumalle. Kulttuurin kehto jää ja me palaamme sinne mistä lähdettiinkin. Minä menen edeltä toukokuun alussa ja puolisko tulee kuukauden päästä perässä.

Tää on yks parhaista jutuista aikoihin.