Keritseminen

Olen ollut eilen ja tänään keritsemiskurssilla. Kurssin alkuun saattaja on Ahlmanin ammattiopisto ja sen vetää Richard Scholfield, hän on juurikin tuo samainen Richard jonka tilalla olin pari viikkoa työssäoppimassa. 

Englannissa keritseminen on iso bisnes ja osittain jopa urheilua. Keritsemiskisoja järjestetään ja niihin treenataan tosissaan. British wool marketing board (BWMB) järjestää kerintäkursseja ja Richard on tämän järjestön kautta suomessa opettamassa kerintää. Jotta olisi jotain mitä tavoitella on BWMB luokitellut eri tasoiset keritsijät sertifikaatein. Näitä on neljä; sininen, pronssi, hopea ja kulta.

Tämä oli minulle kolmas kerta kun osallistuin kurssille. Minulla on nyt pronssinen sertifikaati jonka sain puoli vuotta sitten, tänä vuonna ei siis tasonousua tullut. Fiilis on siitä huolimatta erittäin hyvä! Mulla on viime kertaisissa kerinnöissä kaikki mennyt ihan pyllylleen ja olen ollut jo ihan valmis jättämään koko leikin jollekkin muulle. Tänään aukeni oman asenteen tärkeys ja sen myötä työ helpottui huomattavasti. Sain oppitunnin itseluottamuksesta ja rauhallisuudesta. 

Tärkeä asia on myös se, että tuo selkä on nyt saatava kuntoon jotta saa kerittyä useamman peräkkäin.

On ihan tosi hyvä fiilis.

 Huomenna jatkan toisella tilalla keritsemistä, yksin. 

Saas nähä kuinka ämmän käy.

Fasaanitarha

Englannissa ollessani vierailin fasaanitarhalla. Fasaanitarhan omisti mies nimeltä Russel ja hän kasvatti fasaaneja omaa elämysmatkailu yritystään varten.

Fasaanikukkoa pidetään tarhassa kahdeksan fasaanikanan kanssa. Tarhoja Russelilla oli kymmeniä. Fasaanikanat munivat ainoastaan öisin ja munat on kerättävä mahdollisimman pian.

Munat desinfioidaan ja tarkistetaan ennen hautomakoneeseen laittoa.

 

Russelin hautomakoneeseen mahtuu kolme rullakkoa, yhteen rullakkoon kolme levyä ja yhteen levyyn mahtuu 200 munaa. Aika paljon siis!

 Hautomakoneessa munat ovat 21 päivää jonka jälkeen ne siirretään toiseen koneeseen jossa tiput kuoriutuvat.

Russel kasvattaa tiput aikuisiksi linnuiksi asti ja vie ne myöhemmin omille metsä alueilleen. Russel jatkaa fasaanien ruokintaa vapauttamisen jälkeenkin jotta linnut pysyvät tietyllä alueella.

Suomessa

Englannista on palattu viimein. Lähdön hetkellä oli hieman ristiriitaiset tuntemukset: harmitta lähteä, mutta kotia oli jo ikävä. Minulta kysyttiin mitä kaipasin eniten, enkä saisi sanoa koiraa tai puolisoa tai perhettä tai ystäviä. Vastaus oli helppo: kaipasin merta. Enkä usko, että tämä kaipuu oli vain ja ainoastaan englannin reissun aiheuttamaa haikeutta. Se oli jotain joka on jo pidempään kytenyt ja nyt se jotenkin iski selvemmin.

Onneksi me ollaankin muuttamassa Tamperelta Raumalle. Kulttuurin kehto jää ja me palaamme sinne mistä lähdettiinkin. Minä menen edeltä toukokuun alussa ja puolisko tulee kuukauden päästä perässä.

Tää on yks parhaista jutuista aikoihin.

Villan pesu

Kuluneella viikolla olin British Wool Marketing Boardin (BWMB) järjestämällä luennolla jonka jälkeen pääsin tutustumaan villan lajitteluun ja pesuun.

Tehtaita joissa villaa voidaan pestä ja käsitellä suuria määriä on euroopassa vain muutama. Bradfodin tehtaalle villaa tuodaan pestäväksi mm. Kiinasta, Intiasta, Norjasta ja Ranskasta.

Villa sekoitetaan useaan otteeseen, se pestään monta kertaa ja lopuksi se karstataan hienoksi.

Nyt ihan rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että tehtaassa oli niin kova meteli, että se minkä teknisestä sanastosta ymmärsin jäi aika tehokkaasti melun alle.

Villaa syötetään koneeseen useita 400kg paaleja kerralla.

Sekoituksen jälkeen villa pestään.

Villan pesukone sisältä. Nuo piikit sekoittavat villaa sen pesun aikana.

Valmista, puhdasta ja kuivaa villaa.

Pesun ja kuivauksen jälkeen villa taas pakataan.

Pesun jälkeen villa karstataan puhtaaksi.

Villa valmiina lähtöön.

Englantilainen villan käsittely.

Kuluneella viikolla pääsin vierailemaan British wool marketing Boardin pääkonttorissa Bradfordissa. Päivään kuului: luento yrityksen toiminnasta ja tutustumiskierros tehtaisiin jossa toisessa villalajiteltiin ja toisessa pestiin.

British Wool Marketing Board (BWMB) on alkujaan tilallisten perustama osuuskunta ja sen omistuksessa ovat englannin ainoat tehtaat joissa villaa voidaan käsitellä. BWMB kerää villat tiloilta ja toimittaa ne lähimpään villanlajittelu keskukseen. Tiloilla villat rullataan ja pakataan suuriin säkkeihin.
Tehtaassa villat lajitellaan käsin. Villankäsittelijä on yksi arvostetuimmista töistä BWMB:llä ja lajittelijaksi päästäkseen on ensin tehtävä töitä tehtaassa todistaakseen aito kiinnostus villaan.

Tavallisista tehdastyöläisistä muutama pääsee työskentelemään villanlajittelijan kanssa ja villanlajittelija suosittelee harjoittelijaa jos kokee tällä olevan intohimoa työhön. Tämän jälkeen harjoittelijat käyvät läpi viiden vuoden koulutuksen. Yhtään naista ei alalla vielä ole.

Lajittelija tunnistaa villan tuottaneen eläimen roturyhmän. Rotu ryhmät on jaettu alaryhmiin ja kaikenkaikkiaan erillaisia alaryhmiä on yhteensä 140. Villan lajitteluun vaikuttaa kuidun pituus, väri, sävy, kiilto, paksuus, kiharuus ja minkä ikäisestä eläimestä villakuitu on lähtöisin. Lajittelun jälkeen samanlaatuiset villat pakataan. 400kg villaa puristetaan n. 2 kuution kokoiseksi paketiksi.

Tämän jälkeen paketista otetaaan näyte joka toimitetaan laboratioon, jossa villan kosteus% ja villakuidun virallinen paksuus ja koostumus selvitetään. Nämä tiedot ovat tärkeitä ostajille, sille he haluavat tietää tismalleen mitä ovat ostamassa ja sopiiko kyseinen villa heidän käyttötarkoituksiinsa.

Myyntiprosessi taas kulkee niin, että BWMB ostaa villan tuottajilta ja maksaa keskimääräisen markkinahinnan mukaan ja myy villan huutokaupalla viikoittain. Tällä hetkellä huutokauppasuoritetaan tietokoneella, mutta ostajien on  silti tultava BWMB:n pääkonttorille fyysisesti.

Myöhemmin lisää villan pesusta...

Muutto

Suunnitelmien mukaan muutin  viime sunnuntaina kahdeksi viimeiseksi viikoksi toiselle tilalle. Täällä lampaita on vain sata joka tarkoittaa englannissa sitä, että lampaat on lähinnä harrastus. Karitsointi aika on kuitenkin puristettu lyhyemmäksi ja itse asiassa täällä karitsointi tahti on kovempi kuin edellisessä paikassa.

Newhurt Farm

Tila on siis nimeltään Brookside cottace ja sen omistaa Richard, joka alunperin järjesti minulle harjoittelupaikan englannissa. Täällä kasvatetaan swaledaleja ja herdwickejä. Kummatkin ovat vuoristorotuja ja todella arkoja.

Swaledale

Englannissa yleisin lammasrotu taitaa olla Mule joka on Swaledale uuhen ja Blue faced Leicester pässin jälkeläinen (Muleksi voidaan myös kutsua muita risteytysrotuja mutta edellä mainittu yhdistelmä on suosituimpia ja tunnetuimpia). Swaledale uuhilla ja pässeillä on sarvet ja tavallisesta poiketen niiden häntiä ei typistetä.

Herdwick

 Herwick rodulla vain pässeillä on sarvet. Tämä rotu karitsoi yleensä vain yhden karitsan joka yleensä kasvaa hitaasti. Tavallisesti karitsat teurastetaan ennen puolen vuoden ikää, mutta Herdwick karitsan tulee saada kypsyä vuotiaaksi asti.

Karitsoita on syntynyt päivittäin 3-7 joten kiirettä on pitänyt. Vapaa ajan olen koittanut käyttää opinnäytteen työstämiseen sillä päätin vaihtaa aihetaa. Hih. Lampaissa pysytään edelleen!