Minne meni farmerska

Tauko tekee hyvä vai miten se meni. 

Ei vaines, on tässä ollu monta rautaa tulessa ja nyt kun ne on saatu taottua niin ehtii kirjottamaan. Toki haluaisin kiireenkin keskellä ehtiä kirjottamaan, mutta kun aika loppuu päivästä kesken. Minulla on tapana saattaa itseni tähän tilaan aina sopivin väliajoin eli tauot tulee varmasti toistumaan tulevaisuudessakin!

Kumminkin..

Toukokuussa kun muutin Raumalle aloitin heti työt lammastilalla tässä lähistöllä, sama paikka jossa tein viimeisen työssäoppimisen. Täytyy sanoa, että R A K A S T I N joka hetkeä! Ei tartte enää mietiskellä mitäs sitä tekis isona: lampuriksi on päästävä!

Töissä oli välillä aika uskomaton fiilis, ei oikein tuntunu töiltä ja joku mulle siitä vielä maksoikin. Aikamoista. Olen myyty. Harmi, että homma loppui viime viikolla, nyt haetaan uutta duunia, että on mahdollista hankkia se oma tila.

Työkuviot on tällä hetkellä siis aivan auki. Eläinpuolelta olis kiva saada töitä, mutta kelpaa mulle muutkin työt. En oo koskaan ollu kovin nirso noiden töiden puolesta, heh.

 

Toukokuussa mulle tuli myös ekat omat lampaat! Kaksi uuhta ja kaksi karitsaa Kaikki ovat puhtaita suomenlampaita. Lampaat ovat laitumella vanhempieni metsittyneellä pellolla. Sain luvan siistiä ja niin sanotusti huoltaa peltoa. Puuta onkin jo kaadettu ja puiden lehdet maistuvat lampaille enemmän kuin hyvin. 

Sen pellon siivoominen onkin sitten vähän pidempi kun vaan yhden vuoden projekti, mutta lammasneidit eivät sitä ehdi katsella kuin tämän kesän ja ehkä vähän syksyäkin. Lampaat teurastetaan syksyllä, sillä minulla ei vielä ole talvipaikkaa niille.

Touko-kesäkuussa olin mukana kesäteatterissa. Palasin viiden vuoden tauon jälkeen lavalle ja fiilis oli kun kottiin olis tullu! Ei kai siitä enää pois tahdokkaan vaikka aikaahan tuollainen harrastus syö.

Ekat teatterireenit ulkona.

 Kesäkuussa oli valmistujaiset ja aivan viime tipalla sain kuin sainkin kaikki tehtyä. Loppujen lopuksi tein opinnäytteeni orpokaritsoista, mutten itse ollut kovin tyytyväinen työhön. Itse päästötodistukseen olin sitäkin tyytyväisempi. Sain puhtaan kolmosrivin (arvo asteikko 1-3, hih)  ammatillisista aineista, ainoastaan edellisestä koulusta hyväksiluetut attoaineet olivat alle erinomaisen. Niin ja stipendin esimerkillisestä suhtautumisesta maaseutuelinkeinoon. En oo muissa kouluissa sitten saanutkaan stipendiä. 

Täytyy todeta, että vaikka kaikenlaisia puheita olen kuullut Ahlmannista niin oli se hyvä koulu. Sain sen mitä hainkin, pohjatiedon eläimistä ja hirmuisesti mahdollisuuksia päästä erillaisiin paikkoihin työssäoppimaan. Kaikkea, kaikista eläimistä ei voi opettaa kolmessa vuodessa, eikä sitä oppilas pysty sisäistämäänkään niin lyhyessä ajassa. Ahlmannilla opin ehtä tärkeimpänä sen, että tiedän mitä hakea. Jos otetaan kirja-vertauskuva niin olen nyt nähnyt sisällysluettelon ja johdannon. Loppu tiedon hankkiminen onkin sitten minusta itsestääni kiinni ja se työ ei lopu koskaan.

Kesä 2015 on ollut taas sellainen muutoksien kesä, eikä tuleva syksy jää sille toiseksi.

Bring it on!