Vuohitila

Viime viikolla käytiin hakemassa vuohen ternimaitoa karitsoille ja vuohitilan omistaja näytti minulle hieman paikkoja.Tilalla oli kolmea eri englantilaista rotua: British Alpine, British Saanen ja British Toggenburg.

British Toggenburg uuhi.

Ihan aluksi piti kuitenkin ottaa sanasto haltuun (suomeksi / englanniksi):

Vuohi naaras: Uuhi / Nanny

Vuohi uros: Pukki / Billy

Vuohen poikanen: Kili / Kid

Poikiminen: Kilistely / Kidding

Vasemmalta oikealle: British Saanen uuhi, British Toggenburg pukki ja British Toggenburg uuhi.

Tällä hetkellä lypsaviä uuhia oli noin n.1000. Lisäksi muutamia pukkeja ja kaksi kiliä. Kilistely kausi oli siis vasta edessä päin. 

Tilalla oli neljä suurta karsinaa jossa lypsettävät vuohet majailivat. Karsinan pohja oli puolet kiinteää ja puolet ritilää. Olimme paikalla juuri sopivasti päiväunien aikaan jolloin kaikki vuohet olivat makoilemassa olkikuivikkeella.

 Vuohet kävelytettiin karsinoista kokoomatilaan josta ne kävelivät itse lypsyasemalle. Paikkoja lypsyasemalla oli kuusikymmentä. Kolmekymmentä molemmilla puolilla.

Vuohet lypsetään kaksi kertaa päivässä ja niiden päivittäinen maidontuotanto on keskimäärin kolme litraa per vuohi. Kaikkien vuohien lypsämiseen kuluu aikaa kolme tuntia aamuin illoin.

Tilalla ei otettu sen kummemmin alku suihkeita saati putsattu utareita millään tavalla. Utareterveys oli omistajan mukaan hyvä ja taisin nähdä ainoastaan kaksi uuhta jolla oli antibiootti merkinnät jaloissa. Uuhet olivat todella puhtaita kuin myös kaikki tilat lypsyasemasta karsinoihin ja ruokinta pöytiin. 

Tilat olivat todella puhtaat ja hyvin hoidetut. Pidin erityisesti isännän tavasta johtaa ja pitää yritystä. Useaan otteeseen hän teroitti ajatusta miten säästetään aikaa ja kustannuksia kuitenkaan eläinten hyvinvointia unohtamatta. Tästä myös kertoo se, että tilallinen oli tehnyt kasvatus sopimuksen pukkikileilleen ja markkinoinut niiden lihan Lontoolaisiin hienosto ravintoloihin. Näin hänen ei tarvinnut hävittää suurinta osaa kilipukeista vaan sijoitti ne urakoitsijalleen kasvamaan ja myi lopulta teuraaksi.

 

Hieno paikka ja mukavia ihmisiä. Eritoten vuohet olivat hurmaavia! Taidan lisätä eläintoivelistaani vuohen... 

Tavallisia päiviä.

Työ tahti alkaa taas rauhoittumaan ja ehtii hetkisen istumaan koneella. 

Tältä täällä on näyttänyt:

Kuva on otettu aamupalapöydästä. Aika mainiot näkymät! Sitten kun joskus saadaan puoliskon kanssa se oma talo, haluan, että keittiön ikkunasta näkyy laitumille.

Viimeistä viikkoa viedään tällä tilalla. Ajatella kohta kuukausi englannissa! Olen tullut isäntä perheen kanssa todella hyvin toimeen ja meinasi jo vähän haikeus iskeä kun tajusin, että sunnuntaina vaihdan paikkaa. 

Huumorin kukka se kaunein kukka.

Pikku karitsan menetys oli kova paikka, mutta sen jälkeen olen päässyt seuraamaan useampia onnistumisia. Tähän asti ollaan karitsoitu lampolassa, mutta nyt aletaan pikku hiljaa siirtymään laitumelle. Laitumella riskinä ovat väärässä asennossa syntyvät karitsat, kylmyys, linnut ja maidon vähyys. Kaikkia tulee tarkkailla ja kaikki täytyisi nähdä. Mitään epänormaalia ei saa katsoa läpi sormien.

 

 

 Tämä pieni mies on viimeisin erityisapua tarvinnut karitsa. Tyyppi oli syntynyt yöpakkasien aikaan ja löydettäessä oli kylmissään. Ensiavun eli lämpimän maidon saatuaan, tyyppi lähti tomerana etsimään lisää ruokaa. Pari kertaa löysin sen toisesta päästä lampolaa, ennen  kun sain sen ymmärtämään, että se maitobaari löytyy sieltä äidin mahan alta.

 

Tämmöstä siis täällä. Tavallisia päiviä voisi sanoa. 

P.S. Varkaita ei ole näkynyt. Ne portin availut taisivat olla, mitä lie, nuorison kepposia. 

I have a feeling somebody is watching me.

Opinnäyte: liikaa ajatuksia.

Olen hiukan saanut jo opinnäytetyötä eteen päin. Aiheena Lammastilan perustaminen. Ensin ajattelin, että teen ihan peruskatsauksen siitä mitä täytyy tehdä ennen kuin ostetaan yhtään eläintä tai ennen kuin rakennetaan yhtäkään karsinaa. Helppo juttu.

Esimmäisen kappaleen jälkeen maksimi mitta on jo täysi ja vielä oli viisi kappaletta jäljellä.

Kill your darlings.

Nyt täytyy deletoida rankalla kädellä tai vaihtaa/supistaa aihetta. 

 

Huoh, voi elämän kevät.

Eletään jännityksessä.

Täällä on elo ollut taas yhtä härdelliä. Torstai yönä naapuri kävi kolkuttamassa ovella että ylä ja ala laidunten portit on auki. Kaikki epäilivät varkaiden olevan asialla. Eilen sitten laskettiin lampaat ja vaihdettiin niitä laitumelta toiselle. Paljon liikennettä ees taas.

Tällä tilalla lampaiden liikuttamiseen ei käytetä koiraa vaan mönkijää. Joskus kuljetaan jalan, joko lauman edessä tai takana, riippuu siitä ovatko lampaat jo oppineet seuraamaan väkirehupussia. Mielenkiintoista oli eilen huomata, miten herkkä tasapaino lammaslaumassa on ja miten tarkkaan täytyy lukea koko lauman eleitä. Kun kerralla liikutellaan 40-50 lammasta on todellakin tiedettävä kuinka lähelle voi mennä ja kuinka paljon voi hoputtaa, ettei koko lauma hajaannu joka ilmansuutaan hännät pystyssä.

Eilen illalla naapuri soitti ja sanoi nähneensä portille pysähtyneen maasturin jonka perässä oli traileri. Tänään kuitenkin kaikki lampaat olivat tallessa. Kukaan ei oikein tiedä miten suhtautua. Olisiko kaikki sittenkin jonkun tekemää pilaa? Huomista odotellessa.

Tilavierailut

 Sen lisäksi, että täällä on aivan mielettömät maisemat ja pidän työstäni, minusta on huolehdittu äärettömän hyvin! Täällä olessani minua on viety huutokauppoihin ja viety tutustumaan erillaisiin maatiloihin. Viime viikolla vierailin lypsyrobotti tilalla jossa oli oma jugurttitehdas ja vuoristo tilalla jossa kasvatettiin swaledale lampaita ja belgian blue lihakarjaa.

Matkalla oli myös ylämaan karjaa.

Käytiin vielä lopuksi Long Horn-shopissa katsomassa mulle keritsintä, teriä ja terotinta. 

Nyt ollaan taas hiukan lähempänä tavoitetta.

...ja sekään ei riitä.

Eläinten kanssa kun touhuaa, saa kaupan päälle vastuun toisen elävän elämästä. 

Saa kaupan päälle velvoitteen hoitaa niin hyvin kuin vaan voi, niin pitkälle kuin voi 

ja tarpeen vaatiessa päästää ajoissa irti.

Pikku karitsa lähti tänään vähän vehreimmille laitumille.

Kun kaikkensa yrittää...

Tänään autoin maailmaan maailman pienimmän karitsan. Pikkuinen on niin pieni ja väsynyt ettei se jaksa seistä eikä juoda. Olen kaksi kertaa mahaletkuttanut sen ja pitänyt lämpinä. Kaikki on nyt tehty mitä on voitu.  Enää vaan toivotaan.

Huutokauppa

Englannissa huutokaupat ovat joka päiväisiä. Täällä myydään taloja, eläimiä, koneita ja tavaroita huutokaupalla. Eläinhuutokaupoille on rakennettu omia rakennuksia joissa on lukuisia muunneltavia karsinoita joissa eläimet odottavat. Yleensä huutokaupat ovat aamupäivällä.

Viime  keskiviikkona menin Benthamin huutokauppaan Davidin kanssa. Meillä oli myytävänä neljä uuhta ja kolmementä karitsaa. Kaikilla huutokauppaan vietävillä eläimillä tulee olla elektroniset korvamerkit ja ennen tilalta lähtöä täytyy täyttää muuttolupa (movementlicens), sillä jos poliisit pysäyttää tien päällä, tulee sinun pystyä todistamaan etteivät eläimet ole varastettuja. Meidän kuormamma oli muihin verrattaen pieni, juttelin erään miehen kanssa joka oli tuonut 800 lammasta myytäväksi. Siihen tarvitsee joka aika ison kalustonkin.

Saapuessa paikalle eläimet laitetaan karsinoihin ja ensimmäisenä saapuneet myydään ensin. Viime keskiviikkona ensin myytiin uuhet saapumisjärjestyksessä ja sen jälkeen karitsat.

Karsinoista eläimet juoksutetaan rinkiin jonne tilallinen voi mennä eläinten kanssa. David sanoi menevänsä sen vuoksi, että sai pidettyä eläimet kauemmin ringissa ja jotta voisi peruuttaa kaupan jos hinta ei olisi sopiva. Davidilla on myös tapana antaa rahaa hänen lampaidensa ostajille. Kyseessä ei ole iso summa ja kutsutaan onnenrahaksi (luckmoney). Onnenrahan määrä riippuu eläimestä ja siitä maksettavasta summasta.

Kun eläimet on myyty ne juoksutetaan ringin takana oleviin karsinoihin. Joskus ostaja haluaa ryhmästä vain osan eläimistä jolloin tässä vaiheessa suoritetaan karsinta ja eläimet juoksutetaan takaisin rinkiin. Kun valinnat on tehty eläimet laitetaan karsinoihin joista ne lastataan ja viedään pois.

Yhden tilan eläimet voivat mennä joko samassa tai monessa eri ryhmässä. Tärkeintä on kuitenkin, että eläimet ovat saman laatuisia sillä silloin niistä maksetaan paremmin.


Tärkein ihminen huutokaupassa on huutokauppias. Huutokauppiaan on tarkoitus pystyä löytämään sopiva hinta niin myyjälle kuin ostajallekkin. Huutokauppiaalla on oltava oma tyylinsä ja hänen on pystyttävä pitäämään ostajat ja myyjät keskittyneenä itse tapahtumaan. Keskiviikon huutokauppa kesti kuusituntia ja laskin, että yhden ryhmän myyntiin meni noin kymmenen sekunttia.

 Video huutokauppiaan toiminnasta Benthamin huutokaupassa:

En osannut kuvitellakaan millainen tapahtuma huutokauppa olisi, mutta toisaaltaan pidin siitä. Minusta oli hienoa kun tilalliset tapasivat toisiaan ja vaihtoivat kuulumisia. Mielestäni myös tunnelma oli kiehtova, kun ostajat ja myyjät koittavat vielä viime hetkilläkin vaikuttaa hintaan omaksi parhaakseen.

Aika rientää

Mikäs sitä täällä töitä tehdessä. Viimeiset viisi päivää on menty tukka putkella!

Ensin oli huutokauppaa, sitten tilaveirailuja ja sitten nuo rotjakkeet rupesit karitsoimaan oikein urakalla! 

Eilen illalla sänkyyn kaatuessa takana oli 24h työpäivä. Huh huh!

Tänään on aikaa tehdä koulutehtäviä ja kirjoittaa blogiin sillä minulle on myönnetty vapaa päivä! Jippii!

Lehmämissit

Englannissa maatalouskulttuuri on erillaista kuin suomessa. Kaikki on suurenpaa, johtuen varmastikkin pidemmästä laidun kaudesta. Englannissa eläimet myydään pää-asiassa huutokaupoissa joita on lähikylissä melkeimpä päivittäin. Parhaimpaan aikaan lammashuutokaupassa omistajaa saattaa vaihtaa yli 10 000 lammasta. Siis yhdessa huutokaupassa, yhden päivän aikana.

Tämän viikon keskiviikkona pääsin iltapuhteiksi nautatrimmaajan, Denniksen matkaan. Termi on englanniksi cowklipper enkä usko, että vastaavaa löytyy suomesta. Dennis klippaa lehmiä työkseen. Dennis on taitava työssään jonka vuoksi hän matkustelee ympäri eurooppaa klippaamassa lehmiä huutokauppoihin ja näyttelyihin.
Nautojen klippaaminen ei juuri eroa villakoirien trimmauksesta. Nautojen karvat muotoillaan tarpeen mukaan eli ei vain leikata tiettyjä alueita kaljuiksi vaan osa karvoista lyhennetään vain hiukan jotta eläimestä saisi paremman kuvan. Naudat pestään pesuaineella ja niiden turkkiin laitetaan hoitavia ja kiillottavia aineita. Hiukan ennen kehään menoa häntään saatetaan laittaa hiuslakan tyyppistä ainetta joka pitää häntäjouhet paikallaan. Oli siinä mulla ymmärtämistä, että ihan oikeesti tuo mies elättää itsensä ja perheensä tuolla työllä ja elättää vielä aika mukavastikkin.

Englannissa huutokaupoille (auction) on omat rakennuksensa joihin on rakennettu kymmeniä karsinoita (pen) ja näyttelyalue (showring).

Showring

Perjantaina menimme tapahtumaan joka oli lapsille ja nuorille suunnattu kilpailu. Kilpailun ideana on, että nuori ostaa itsellensä vasikan (calf ) ja pitää siitä itse huolen ja esittelee sen huutokaupassa. Päivää ennen huutokauppaa jäjestetään kilpailu jossa palkitaan ikäluokittain paras esittäjä ja paras eläin.

 

Keskiviikkona Denniksen klippaama sonni oli nimeltään Angus. Angus osallistui perheen tyttären kanssa perjantain kisoihin ja lauantain huutokauppaan. 

Angus tuomareiden arvioitava. Angus voitti oman luokkansa.

En tiedä onko normaaleissa huutokaupoissa eläimet näin laitettuja kun ne olivat perjantaina, mutta usealla eläimellä oli turkkiin suihkittu kimalletta ja häntä oli tupeerattu muhkeaksi.

Hallissa jossa eläimiä säilytettiin ennen kisaa oli kuivureita ja naudat pestiin ja kuivattiin hallissa juuri ennen kehään menoa.

Hienoa oli nähdä, että moni nuori oli käyttänyt aikaa eläimensä kouluttamiseen. Kehässä oli sonneja ja lehmiä samaan aikaan ja ne joutuivat seisomaan todella lähellä toisiaan.

Kehän ympärillä oli satoja ihmisia ja aivan vierestä kulki vilkkaasti liikennöity tie. Eläimet olivat rauhallisia ja osa seurasi taluttajaansa kuin koira. Jotkut olivat opettaneet nautansa seisomaan oikeassa asennossa jossa se pysyi kun lattiaan naulattuna, ei kaikki, mutta osa ja juuri nuo muutamat vaivaa nähneet palkittiin kisoissa. Täytyy sanoa, että aliarvion aika rajusti koko tapahtuman ja onneksi olin väärässä.

Ekaa kertaa pappia kyydissä

Kolmas päivä alkaa olla puolessa välissä ja kerrottavaa on enemmän kuin järkevästi mahtuu yhteen blogitekstiin. Hah, se varmaan oli ihan arvattavissakin. Otan nyt kuitenkin aiheeksi sen joka on tuoreimpana muistissa ja oikeastaan kaikista tärkeinkin asia. Tätä varten tänne tultiin. (suluissa on termit englannin kielellä)

Tänä aamuna pääsin avustamaan ensimmäisen karitsoinnin (lamming). Täällä on tapana auttaa jokaisessa karitsoinnissa joka huomataan sillä lampaita on paljon suurin osa ovat ympäri vuoden ulkona. Onni oli nytkin matkassa sillä ensimmäinen karitsa (lam) oli tulossa ulos jalat taakse päin taipuneena. Joskus uuhi(ewe) pystyy karitsoimaan vaikkei karitsan jalat olisikaan ensimmäisenä tulossa, mutta jos kyseessä on suuri karitsa, saattaa se jäädä jumiin synnytys kanavaan.

Tässä tapauksessa karitsaa oli työnnettävä ensin varovasti takaisin kohtuun (uterus) päin ja sen jälkeen piti tavoittaa etujalat ja varovasti polttojen (contractions) rytmissä vetää karitsa etujaloista ulos. Tarkkana täytyy olla, että pää pysyy etujalkojen välissä tai päällä. Kun karitsa on kokonaan ulkona, on tärkeää että sikiökalvo (skin) poistetaan sen turvalta ennen kuin se ehtii hengittää ensimmäisen kerran. Koko pää tulee putsata kalvoista jonka jälkeen uuhen annetaan nuolla karitsa puhtaaksi. Ensimmäinen karitsa oli terve pikku pässi (top, ram). Ensimmäisen karitsan synnyttyä koitetaan onko kohdussa vielä lisää karitsoja. Englannissa ja usein suomessakin lampaat ultrataan (scan) tiineyden puolivälissä. Täällä selvitetään onko uuhi tiine ja kuinka monta karitsaa se kantaa. Suomenlampaiden karitsointeja avustaessa kuitenkin suositellaan viellä kokeilemaan, että kohtu on tyhjä varmuuden vuoksi.
Tämä uuhi oli ultrattu kantavan kahta karitsaa joten osasimme odottaa toista. Emme tienneet kuinka kauan karitsat olivat olleet ilman happea, avustimme tämän toisenkin karitsan syntymää. Toinen karitsa olikin tulossa ihan oikein, molemmat jalat eteen ojennettuna ja pää siististi matkassa mukana.

Lopuksi karitsoiden napanuorat (navel) tarkistetaan ja lyhennetään tarpeen mukaan. Englannissa kaikille sisällä syntyneille karitsoille annetaan antibioottia heti syntymän jälkeen, suomessa antibiootti annetaan vain tarvittaessa. Napanuoraan suihkutetaan jodispraytä (iodine spray). Uuhelle annetaan karitsoinnin jälkeen vettä ja jos mahdollista sen tulisi olla kädenlämpöistä. Tämän jälkeen uuhelle annetaan täysrehua (provin) ja säilöheinää (haylish). Lopuksi tarkastetaan, että uuhen maito on laskeutunut ja karitsoilla on mahdollista saada ternimaitoa (colostrum).

Karitsoilla on ensimmäistä ulostetta kutsutaan pikiulosteeksi tai suolipihkaksi. Uloste on kovaa ja mustaa. Englannissa uskotaan, että pikiuloste on saatava ulos mahdollisimman nopeasti jotta ruuansulatus saadaan toimimaan joten he antavat karitsoille risiiniöljyä (castor oil).

Tulevina viikkoina onkin odotettavissa monta karitsointia, sillä maaliskuussa odotetaan 100 uuhen karitsoivan. Huh, se tietää minulle ja muille kiireistä kuukautta.

Englanti

Vuosi sitten olin kerintäkurssilla lempäälässä ja meitä oli opettamassa englantilainen mies nimeltä Richard. Häneltä kysyin puoli leikilläni, että löytyisikö englannista ketään joka ottaisi työssäoppijan suomesta. Hän lupasi palata asiaan. Aikaa kului ja ajattelin jo, ettei ulkomaantyössä oppimisesta tullut mitään, kunnes sitten seuraavana syksynä tapasin Richardin uudelleen. Silloin hänellä olikin iloisia uutisia! Minun olisi mahdollista päästä Englantiin työssäoppimana jos vaan vielä haluaisin ja halusinhan minä! Syksy meni asioita järjestellessä ja viimein helmikuun lopussa eli eilen tuli lähdön aika.

Tänään on ensimmäinen päivä englannissa ja olen joutunut nipistämään itseäni useampaan kertaan jotta ymmärtäisin, että olen oikeasti täällä.

Seuraavat kuusi viikkoa olen täällä suorittamassa tuotantoeläinten hoito ja hyvinvoinnista huolehtimisen kurssia ja parantamassa kielitaitoani. Jee!

Lopuksi vielä tämän päivän kävelyn kuva satoa.

Tää on oikea villasika!