Arjen patina

Työssäopimisen jälkeen olen ollut "lomalla" eli vaan vähän töissä, hah. Työssäoppimisen kirjallisetosuudet oli täyttä tuskaa ja kaiken lisäksi siitä tuli huono. Olen kadottanut jonnekkin asiatekstin tuotamisen taidon (jos sitä on koskaan ollutkaan!). No eipä tässä auta muuta kuin harjoitella, on käynyt mielessä että menisi jonnekkin kansalaisopiston kurssille opettelemaan, mutta juuri nyt tuntuu, että vapaa-ajalla olis muutakin käyttöä. Kuten sitä lomailua! Tehtävä-lista pursuilee tekemättömiä töitä joita ei ole vuoden aikana ehtinyt tehdä, kuten esimerkiksi kesä siivous joka piti tehdä jo viime kesänä! Juuri sitä siivoamista mä nytkin välttelen.

Romu on ollut ihastunut tähän lämpimään säähän. Se istuu parvekkeella auringossa niin kauan kun pystyy ja tulle hetkeksi viilentymään sisälle. Käyn auttelemassa kaverin koirahoitolalla ja Romu on ollut siellä mukana. Välillä se on ollut ihan huippu ääliö ja välillä huippu ihana. Viimeisimmällä tempauksella se karkasi metsälenkiltä jotta voisi käydä pyörimässä mutaojassa. Toisaalta se on oppinut nyt pujottelemaan ja voidaan ottaa jo keppejä osaksi rataa. Hyvä hyvä!

Faunassa on myös tullut oltua vähän enemmän kun siellä pyörii kesälomat, olen jopa ollut ihan yksin aamuvuorossa. Mieletöntä. Oli taas sellanen olo että osaa ja pystyy.


Olen pitkästä aikaa päässyt taas salille ja kuntoilemaan, jesh! Täytyy pitää huoli että ensi vuonna tekis muutakin ku töitä.

Ny-yrittäjyys: Yhteenveto vuodesta.

Yrittäjyysopinnot loppuivat toukokuussa. Opintojen alussa olin hurjan innoissani ja odotin yrittäjyyttä paljon. Meillä oli mielestäni supertiimi ja ihan super hyvä liikeidea.

Oli hyviä ja huonoja hetkiä. Olen todella kiitollinen kumppanilleni Inkerille! Ei tätä olisi yksin pystynyt tekemään.

Ensimmäiset trimmaukset oli jännittäviä ja onneksi toinen trimmaaja oli paljon kokeneempi kuin minä. Häntä ei tainnut paljon jännittää, mutta minua senkin edestä. Opin paljon. Pikku hiljaa homma alkoi sujua ja löysin rutiinin. Silti ensimmäinen trimmaus yksin oli jännittävää, mutta nyt olo on jo varma. Paljon on vielä opittavaa ja nyppimistä täytyisi harjoitella.

Alussa pelottti suuri rahamäärä jonka jouduin sijoittamaan tarvikkeisiin ja tutustumis tarjouksemmekin taisi olla liian halpa, mutta erehdyksen kautta löysimme sopivan hinnan palveluillemme. Toisaalta edullisella hinnalla houkuttelimme asiakkaita jotka normaalisti eivät käyttäneet ollenkaan trimmaajien palveluita ja saimme heistä kanta-asiakkaita. Kuitenkin mikä yrityksen kannalta tärkeintä: pääsimme omillemme ja saimme voittoakin.

Trimmauksia oli juuri sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Töitä on kyllä saanut tehdä, laiskistumaan ei ole päässyt.

Alusta asti koitin pitää ykkös prioriteettina tyytyväisen koiran ja tyytyväisen omistajan. Aina nämä kaksi eivät käy yksiin. Mietin moneen kertaan olisiko sellaisella koulutuksella menekkiä jossa nuorta koiraa pikku hiljaa totutetaan trimmaukseen, jotta homma olisi aikuisempana helpompaa?

Epäonnea sattui matkalle turhankin paljon. Koneet hajosivat, sopimusasioista oli keskustelua ja yrittäjien kesken pientä kitkaa. Mietin jo useampaan otteenseen, että haluanko tosissaan yritääjäksi jos tämä on tämmöistä.

Yksi parhaita hetkiä oli Ny-Messuilla jossa voitimme Paras Tuote/Palvelu -palkinnon. Tuntui, että työllemme annettiin arvostusta ja kulutetut tunnit eivät olleet turhia.

Nyt kun tämä vuosi puristettiin "näyttökokeeseen" tiiviiksi paketiksi tuntuu, että vieläkin enemmän olisi tarvinnut tehdä. Olisi pitänyt pitää kirjaa sovituista asioista, kirjanpidosta ja olisi tarvinnut ottaa enemmän kuvia. Hiukan myös harmittaa, että sisustus jäi tekemättä, tapahtumat ja koulutukset toteuttamatta. Ehkä jos aikaa olisi ollut toinenkin vuosi niin nämä olisi saanut tehtyä.

Lopputulema voidaan todeta, että kaikki tehtiin mitä voitiin ja paljon saatiin aikaan. Vuosi opetti minulle paljon ihmisten kanssa toimimista ja töiden tekemistä ajallaan. Olen ollut tähän mennessä aikamoinen huithapeli noitten kirjallisten töiden kanssa. Heh. Oppimista ja kehittymistä on myös tapahtunut paineen siedossa. Voin tyytyväisenä taputtaa itseäni olalle, opittu on ja kehitystä on tapahtunut.
Meitä ilahdutti myös kovasti, että koulu oli pannut merkille meidän ahertamisen ja antoi meille stipendit.

Se oli mun ensimmäinen stipendi, ikinä.